Via Baltican kautta Tukholmaan osa 1: Helsinki-Tallinna-Pärnu

Ensimmäinen kesälomakohteemme oli Pärnu.

Päivä yksi: tiistai

     Tästä kesälomareissumme alkaa! 

Ajatuksena siis saada ensikosketus Baltiaan ja Puolaan, ja lentojen hintojen vuoksi palata Tukholman kautta kotiin. Helsinki-Tallinna-Pärnu-Riika-Vilna-Varsova-Tukholma-Helsinki. Kyllä sanoisin, että tällainen reilu viikon reissu oli juuri sopiva hahmottamaan, mitkä "lähi"kohteet kiinnostaisivat myös tulevaisuudessa. Päiväretkiä matkaan sisältyy yksi, sillä poikkesimme Riiasta rantalomalle parinkymmenen kilometrin päähän Jürmalaan.

Rinkan pakkaaminen lähtöä edeltävänä iltana oli ihan toimiva juttu.

     Lähdimme suunniteltua aikasemmin, jotta ehtisimme hakea kaupasta aamupalaa ennen länsiterminaaliin siirtymistä. Matkapäiväkirjani mukaan kokosin salaattibaarista salaatin ja ostin vadelmavissyä, joka maistui ummentuneelle. Spora meni nenän edestä, joten menimme seuraavalla. Joka oli muuten ihan täynnä.

Bussin odottelua kuuden maissa, rinkka vähän repsottaa

     Terminaalissa niin ikään oli tungosta. Ensimmäinen kerta Tallinnaan, ensimmäinen kerta Eckeröllä. Hetken hämmästeltyämme check-in jonojen pituutta hoksasimme kävellä suoraan porteista lippuinemme, ja pääsin syömään salaattini.

Heinäkuinen Suomenlahti kimmelsi

     Laivaan siirtyminen sujui ongelmitta. Kun olin saanut meikattua, oli pakko käydä ottamassa muutama turistikuva. Oikein itseäkin huvittaa, mutta eka kerta hei? Kuvausolosuhteet olivat haastavat paitsi tuulen takia, myös sen, etten uskaltanut mennä kamalan lähelle reunaa korkeanpaikankammoni takia. Sää oli kaunis. Tax freestä nappasin vielä itselleni ananaksenmakuisen Breezerin, joka oli melko makeaa, mutta toisaalta kesäisen kiva.

Tästäkin huomaa, kuinka selvästi nojaan laidasta poispäin.

     Maihinnousu ei oikein herättänyt erikoisia mielikuvia. Ylipäätään koko Tallinna-etappi oli sellainen nopea rykäisy, läpikävely vain. Oli tuskaisen kuuma, ja suunnistimme verkkaiseen tahtiin linja-autoasemalle.

Tallinnassa oli vajaat kolme tuntia aikaa ja noin kolme kilometriä käveltävää. Kuljimme vanhan kaupungin halki ja nälkä kasvoi. Joitain kuvia napsin, mutta paikka kuhisi turisteja.

Kauppakeskus Solariksen Hesburgerissa ahmin halloumburgerin (1,80e) ja marketista löytyi kuivalihaa ja myslipatukoita evääksi. Bussijaam löytyi helposti, ja meillä oli lähes tunti odotteluaikaa vielä. Asemalla kuuli paljon suomea, ja bussi olikin täynnä myös suomenkielisiä perheitä.

     Bussilla matka kesti vajaa 2h ja maksoi kaksi euroa Lux Expressillä etukäteen ostettuna. Aika meni nopsaan, sillä jokaisella paikalla oli tabletti, josta pystyi muun muassa katsomaan leffoja ja sarjoja Luxin tarjonnasta. Löytyi niin vanhoja suosikkeja kuin uusiakin julkaisuja. Tableteissa oli mikro-USB-portit, ja lisäksi yhtä kahden hengen paikkaa kohden oli yksi pistoke vaikkapa läppärin lataamista varten. Oltiin kyllä tosi tyytyväisiä! Totta kai välillä tuli ihan vaan toljotettua ikkunasta uloskin.

Kasitietä muistuttavat maisemat eivät inspiroineet

     Pärnun keskustan puutaloista ei jostain syystä tullut räpsittyä kuvia, ensi kerralla sitten. Sen verran nimittäin tykkäsin Pärnusta, että pakko tulla toistekin käymään.

     Hostellimme Võõrad Öös oli helppo löytää. Visit Pärnun sivuilta kuvaus:

Tuntemattomat Yössä on mukava, viihtyisä hostelli, joka sijaitsee Pärnun keskustan 1700-luvulta olevassa rakennuksessa. Vieraat voivat yöpyä asuntolatyyppisissä tai tavallisissa huoneissa, olemassa on lepotila ja keittiö.

Yksi yö kahden hengen huoneessa teki 55e. Olimme tyytyväisiä sijaintiin ja huoneeseen, sängyt vaan hieman narisivat. Parisänkyä ei ollut, mutta sängyt olivat sopivan leveitä ja pieneen tilaan tottuneina nukuimme helposti vierekkäin yhdessä sängyssä. Pyyhkeet kuuluivat hintaan, vessassa ei ollut käsisaippuaa, henkilökunta oli ystävällistä. Keittiötiloja emme käyttäneet, arvosteluja luettuani voin todeta, että onneksi ei ollut tarvetta.

     Uimista edelsi tietenkin ruoka. Kasvissyöjänä oli (kuten yleensä, jos ei etukäteen ota selvää) haasteellista keksiä, mistä saisi maukkaimman lihattoman aterian, ja hetken väännön jälkeen valitsimme melko summamutikassa Nikolai Lehtlan, josta harhaili kadulle asti voimakas tillin tuoksu. Tilasin alkuruuaksi leipäpaloja valkosipulilla sekä lohi-katkarapupastan. Yllätyin, että leipä olikin tummaa, mutta pelkästään postiivisesti. Leipäpalat olivat herkullisia ja lautasesta olisi riittänyt jakaa vielä kolmannellekin. Pääruuat olivat myöskin suurempaa annoskokoa, ihan perusruokaa mutta vei nälän. Viini oli halpaa, ja siltä maistuikin. Kokonaisarvosanaksi antaisin 3½-4/5 leipälautasen ansiosta. Ilman sitä ihan korkeintaan 3/5.

     Ruoan ja ruokalevon jälkeen suunnistimme rannalle.

     Ranta oli mahtava: siisti, kaunis eikä rantaa ole rakennettu täyteen. Makea Somersbyni houkutteli ötököitä. Muutamat kauhunkirkaisut päästinkin.

Vesi oli pitkään matalaa, ja merelle päin kävellessä se paikoin syveni vain madaltuakseen uudestaan.

Viivyimme auringonlaskuun asti ja jälkeenkin. Oli upea tunne kahlailla ja tuijotella merelle taivaan värjäytyessä punaiseksi.

Päivä kaksi: keskiviikko

     Illan uimisen ja ihmettelyn sekä yöllisen nakkikiskaseikkailun (nälkä iski, ei ruokaa, jaa snägäri, onkohan mulla käteistä vai käykö kortti, suomen kieli ja sanat "vege burger", syö, sormet kastikkeessa, olipa hyvää) jäljiltä nukuimme suht pitkään, ja ehdimme juuri kipaista uimassa ennen kuin pitikin jo palata luovuttamaan huone.

    Kehutun Steffanin pizzat tuli testattua. Tiistaina neljän-viiden maissa jono ylsi kadulle saakka, mutta nyt puolenpäivän aikoihin paikka oli rauhallinen ja rinkallekin riitti tilaa.

    Kaupasta piti hakea vielä tärkein heinäkuun selviytymisvaruste, eli kahden litran jäätee.

    Seuraavaksi bussi vei Riikaan.